Ei mennyt nappiin

Tänään oli kertakaikkisen kamala päivä. Ensinnäkin kolusin sekä yliopiston että koko kaupunkialueen kirjastot + Akateemisen ja Suomalaisen etsiessäni Virginia Woolfin Orlandoa maanantain lukupiiriä varten (hitsit että olen aina ajoissa näissä).

No, tuo kirjahomma ei ollut nyt vielä mitään. Tuloksettomien etsiskelyiden jälkeen suuntasin Herkkuun aikeenani ostaa korin täydeltä kaikkea hyvää ja terveellistä. Harmillista vain, että kassalle saapuessani huomasin unohtaneeni lompakon kotiin! Hätääntyneenä selitin kassarouvalle tulevani vartin päästä takaisin, ensin pitää vain noutaa lompakko kotoa!

Noutokeikkaa nopeuttaakseni hyppäsin bussiin kyytiin. Tajusin kyllä painaa nappia oikean pysäkin kohdalla, mutta ajatuksien pyöriessä lompakon ympärillä unohdin lähestulkoon hypätä pois bussin kyydistä! Bussikuskikin katseli jo kysyvästi peilistä, kun säpsähdin, hihkaisin "Apua, anteeksi!" ja juoksin pää punaisena keskiovesta karkuun.

Mun ulkoiluvaatteet oli ihan pakkaskeliin sopimattomat, joten jo se lyhyt parin sadan metrin matka pysäkiltä kotiovelle tuntui jäädyttävän luihin ja ytimiin asti. Siinä kotiovella olikin sitten hienoa huomata, että lompakon lisäksi myös avaimeni olivat sisällä lukkojen takana. Siinä sitten puhelua Jarmolle kesken sen työpäivän, että neiti pääsisi pälkähästä. Tämä tarkoitti talssimista toiselle puolelle kaupunkia. Jos olin jo alkuun kylmissäni, niin nyt olin jo umpijäässä. Seikkailtuani hetken Jarmon työpaikalla löysin itseni sentään lopulta oikean oven taakse. Kotiavaimen saatuani ajattelin taas jäädä keskustaan odottelemaan bussia, mutta minun tuurillani bussi oli juuri pari minuuttia ennen lähtenyt pysäkiltä. Tämä tiesi sitten lisää kylmässä seisoskelua. En tiedä näkyikö se jo naamasta kun hoin mielessäni mantrana "mäkuolenmäkuolenmäkuolenmäkuolen..."

No kuolemalta vältyttiin, paleltumiselta ei. En muistakaan milloin viimeksi sormien upottaminen lämpimään veteen ja sen jälkeen paksuun vilttiin kääriytyminen olisi tuntunut niin jumalaiselta. Tavaroiden unohtelusta sain palkaksi loppupäivän verran kestäneen palelun ja kipeän kurkun. Ei tämä päivä silti ihan äärimmäisen kamala ollut. Noora lupasi lainata Woolfin Orlandon. Asokselta saapunut pilkkumekko on niin soma, että muikistelukin tulee ihan luonnostaan. Vielä kun saisin suostuteltua Jarmon siihen, että katsottaisi illan Game of Thrones jo suoraan eikä myöhemmin boxilta . Että semmoinen päivä.

PS. Mua hävettää vieläkin ihan hirmuisesti ne kassalle jätetyt ruuat. Siinä paleltuneena päällimmäisenä ajatuksena oli vain päästä omaan sänkyyn hytisemään ja kiroamaan omaa hajamielisyyttään. Anteeksi, kassatäti.

Shaali vai saali?

Jarmo on tiskaamassa, joten päätin hoitaa kuvaamisen itse. Eteinen tuulikaappeineen alkaakin olla tämän blogin kuvista jo tuttu. Koko asunto on ollut viikon verran aivan kaaoksessa mun tenttiin lukemisen vuoksi, joten eteiskäytävän peili oli jälleen se varmin valinta. Mutta mennään itse asiaan, eli tuohon huiviin. Hain sen tänään postista ja suorastaan revin paketin auki jo kotimatkalla. Hassua, että jaksan kyllä kaupungilla asioidessa jonottaa vaikka sen 20 minuuttia ilman mitään sykkeen nousemista, mutta tuollaisessa asiassa ei vaan riitä kärsivällisyys.

Pakko sanoa, että olen jo aivan rakastunut tähän. Ensinnäkin, huivi on valtava. Lisäksi se on ihan uskomattoman pehmeän ja ylellisen tuntuinen (tai sitten kalliin muotimerkin logoprinttaus vain toimii oivana placebona). Alkuun mua vaivasi pieni epäilys huivin aitoudesta, mutta googlettelun ja Purseforumin ammattilaisten vinkkien avulla huivi tuli todettua ihan ehdaksi. Nyt vaan pitää vältellä yleisintä ongelmaani, eli vuotavaa alahuulta kahvia juodessa - dry cleaning only -ohjeistus tosin varmasti tsemppaa siinä.

Hyvää huomenta 22.1.

First Aid Kitiä ei kuulemma saisi kuunnella liikaa, koska se voi jollekin olla yksinään liian surullista. Näin tytöt, Johanna ja Klara Söderberg, ainakin itse uusimmassa Rumbassa väittävät. First Aid Kitiä tosin on vaikea olla kuuntelematta vähän liikaa - erityisesti tällaisina sunnuntaiaamuina, kun olo on vielä vähän uninen ja haikean fiilistelevä.

Tonnikalapannari/-piiras/-munakasjuttu

Hyvä ruoka, parempi mieli. Hyvä ruoka, parempi lukumotivaatio! Tarkoitus oli tehdä karppiohjeiden mukaan taas sämpylöitä (viime kerralla leipäset maistuivat yllättävä hyviltä ja olivat varmasti tavallisia sämpylöitä terveellisempiä), mutta sitten bongasinkin tonnikalapannarin ohjeet suosituimpien reseptien joukosta. Jääkaapista kun näytti löytyvän kaikki vaadittavat ainekset, niin ei muuta kuin myöhäistä päivällistä väsäämään! Pakko kyllä sanoa, että tällainen hupikarppailu on kolahtanut muhun täydellisesti. Ei liikaa paineita päivittäistä hiilarimääristä, vaan sen sijaan saa harrastaa kivaa ruokatestailua ja yllättyä positiivisesti. Tonnikalapannari nimittäin oli huippua - niin huippua, että "karppaus"-sanaa karsastava kanssakumppanikin tykästyi siihen. "Vähän niin kuin fiinimpi munakas. Eli hyvää!" oli tuomio. Tätä teen siis jatkossakin.

Ohjeista poikkesin sen verran, että jätin tomaattipyreen kokonaan pois. Hyvää oli ilmankin, mutta pitääpä ensi kerralla kokeilla sitäkin. Tällä kertaa vain heitin lautaselle kaveriksi vähän ketsuppia. Tonnikalan lisäksi nakkasin sekoitukseen vielä paprikaa ja punasipulia lisätäytteeksi. Itse tykkäsin mixauksesta kovasti. Vielä pitää testata, miltä tämä maistuu kylmänä versiona.

Ja nyt kun masu on taas täynnä ja mieli iloinen, niin ei muuta kuin Etelä-Pohjanmaan murteen erikoispiirteiden kimppuun.


PS. Jos jollakin sattuu nurkissa pyörimään myös betoniseinään pureutuva porakone, niin tervetuloa käymään. Meidän uusi String-hylly haluaisi jo kovasti keittiön seinää koristamaan. :)

Louis Vuitton Monogram Lurex Shawl Beige

En koskaan kuvitellut olevani kunnon LV-tyttö. Sitten bongailin parista lempiblogistani Monogram Shawlin, joka erityisesti vaaleissa sävyissä näytti ihan hitsin hyvältä. Hinta vain oli jotain naurettavaa: en tiedä Suomen liikkeen tarkkaa hintaa, mutta Saksan ja Ranskan nettikaupoissa huivin hinta pyörii 400-410 euron seutuvilla.

Sitten vastaan tuli Ebay. Satunnainen haku tuotti tulokseksi uuden, täysin käyttämättömän Monogram Lurex Shawl -huivin. Myyjän mukaan kyseessä "unwanted gift", joten hintakin lähti liki nollasta. Pienen hintakorotuskikkailun ja parin tunnin jännittämisen jälkeen sähköpostissa odotti iloinen viesti. Huutoni oli voittanut, vieläpä reilusti alle maksimikorotukseni. Tarkkaa loppusummaa en taida uskaltaa kertoa (J ei vielä tiedä, mihin olen rahani laittanut :D ), mutta paljastettakoon, että alle 200 eurolla selvittiin. Aika voittajafiilis.

"50/50. If you were a casino game, you would have the best odds."

Elokuvaa 50/50 en voi muuta kuin lämpimästi suositella. Vakavasta aiheesta on tehty lämminhenkinen komedia, jossa myös elämän tummemmatkin sävyt ovat koskettavasti mukana. Suurimman osan ajasta taisin vain hihittellä, mutta pienoiselta herkistymiseltäkin oli vaikea välttyä. Hetkittäin sai jo pidätellä kyyneleitä. Elokuvaa tuli puitua vielä pitkään leffareissun jälkeenkin, mutta nyt en jostain syystä osaa sanoa muuta kuin että se oli äärimmäisen loistava. Jos elokuvan jälkeen jää sellainen jännä kevyt olo, tiedän sen olleen hyvä.

Lunta tupaan

Pyöräiltyäni tänään läpi valtaisien kinosten ja nietosten (Oulun pyöräteiden), toivoin entistä hartaammin, että kesä tekisi varaslähdön tänne pohjoiseen vaikkapa heti huomenna. Tai sitten saisin jotenkin hävitettyä kaikki esseet, tentit ja työvuorot kalenteristani ja karkaisin ystäväni kanssa kohti etelän lämpöä äkkilähdön muodossa. Kyllähän minä pidän lumesta, mutta vain silloin kun se on kätevästi aurattu teiden sivuihin tai satelee romanttisesti, hiljalleen kohti maata. En pidä lumesta silloin, kun sitä on jo heti kuistilla yli 10 senttimetrin kinoksena tai se pyryttää suoraan silmiin pieninä kipeinä jäähileinä.

Kesän kaipuuni on johtanut jo uusien kesäkamppeiden ostoon. Kulutusjuhla on helppo perustella itselle sillä, että nyt alemyynneissä ne vaatteet ja asusteet ovat kumminkin edullisempia kuin 3-6 kuukauden kuluttua. Vielä koitan pelastaa tilannetta sillä, että vannon pitäväni niistä vielä sitten 3-6 kuukauden kuluttuakin. Toivotaan.

 Erityisesti näiden popojen vuoksi kaipailen jo lumettomia katuja.